9.-luokkalaisen Aino Kurttilan kevätjuhlapuhe

Hei kaikki yhdeksäsluokkalaiset, opettajat ja muu koulun väki, ja onnittelut siitä, että yksi lukuvuosi on taas ohi. Onnittelut erityisesti meille yhdeksäsluokkalaisille, joille mennyt lukuvuosi tämän katon alla oli viimeinen.

On aika epätodellista, että nyt se sitten on ohi. Tästä päivästä on puhuttu koko tämä lukuvuosi ja kahdeksan lukuvuotta sitä ennen. Suurin osa meistä on viettänyt tässä koulussa viimeiset yhdeksän vuotta ja osa taas on liittynyt joukkoon hieman myöhemmin. Vaikka alakoulussakin oli hauskaa, niin ainakin minulle nämä kolme viimeistä yläkoulu vuotta ovat olleet ne kaikista mieleenpainuvimmat ja tärkeimmät. 

Näiden kolmen vuoden ajalle on mahtunut paljon erilaisia tapahtumia ja hetkiä. Niin hyviä hetkiä kuin huonoja hetkiä, sekä onnistumisen tunteita että stressiä koulutöistä. On kai selvää, ettei kaikki ole aina mennyt ihan putkeen. Jokainen meistä on varmasti saanut käteensä kokeen, jonka tulos ei ole miellyttänyt, ja jokainen on saanut kuulla Tiina Puolakaiselta, kuinka pahassa jamassa me voimmekaan olla. Tietysti myös hyviä hetkiä on ollut. Esimerkiksi yhteiset discot ja luokkaretket olivat hauskoja, sekä tietysti ne lukuiset aiheettomat palohälytykset, joiden takia seisottiin aina puolen tunnin ajan ulkona, riippumatta siitä satoiko vai paistoiko.     

Meidän yläkoulukokemuksemme on ollut yksilöllinen, aivan niin kuin muidenkin ikäluokkien. Meidän aikaamme yläkoulussa on kuitenkin ennen kaikkea vaikuttanut korona. Seitsemännelle luokalle tullessaan kukaan meistä ei olisi voinut kuvitellakaan, että yläkoulussa opiskeltaisiin maskit naamalla ja ajoittain jopa kotoa käsin. Etäkoulupäivissä oli aina tietty rutiini. Silloin herättiin kaksi minuuttia ennen tuntia siten, että juuri ja juuri ehdittiin ilmoittautua nimenhuutoon. Tuntien aikana taas mietittiin aina keinoja lähteä tietokoneen äärestä muihin puuhiin tai juteltiin mukavia kavereiden kanssa eri välilehden discordissa. Näitä päiviä ei ehkä tulla muistelemaan yhtä lämmöllä kuin koulussa vietettyä aikaa, mutta ainakin meillä on jotain yhteistä kerrottavana seuraavien sukupolvien nuorille. 

Me oppilaat olemme selvinneet kunniakkaasti raskaasta koulu-urakasta, ja olemme enemmän kuin ansainneet rentouttavan kesäloman. Emme kuitenkaan saa unohtaa mahtavia opettajiamme, jotka ovat tehneet heidän mukaansa, jopa suuremman määrän työtä, opettaessaan meille kylmän sodan kulkua, pilkutussääntöjä ja sitä, millä tavalla yhtälöstä voidaan selvittää kirjain x. Kyllä kaikki meistä varmasti pärjäävät maailmalla, kunhan vain muistamme, että jos sulut puuttuu niin silloin pulut kyllä suuttuu. Kiitos siis opettajille, jotka ovat koronasta ja etäkoulusta huolimatta onnistuneet ansiokkaasti työssään. Kiitos myös rehtorille, vararehtorille, koulun keittiölle ja muulle henkilökunnalle.   

Yläkouluvuosien aikana olemme oppineet myös asioita, joita oppikirjat eivät ole meille voineet opettaa. Olemme ymmärtäneet mitä on kaikkensa antaminen, sinnikkyys ja omista pettymyksistä ylitsepääseminen. Kaikista tärkeimpänä olemme kuitenkin oppineet tekemään yhteistyötä ja saaneet ystäviä. Monet meistä ovat solmineet ystävyyssuhteita, jotka tulevat todennäköisesti kestämään jopa koko elämän ajan.

Kun tänään astumme ulos tästä rakennuksesta, emme enää palaa takaisin. Kaikki lähtevät omille teilleen lukioon, ammattikouluun tai kymppiluokalle. Mutta emme suinkaan jätä kaikkia näitä vuosia ja kertyneitä muistoja taaksemme, vaan ne jäävät mukaamme ikuisiksi ajoiksi. Aivan kuten Arabian peruskoulun omassa laulussakin sanotaan: “Pian on aika matkaa jatkaa ja hyvät muistot mukaan ottaa.” Tänään yksi luku elämästämme päättyy, mutta se tarkoittaa sitä, että seuraava luku alkaa. Ja ken tietää, ehkä se on jopa parempi, vaikka vastus on kyllä hemmetin kova. Kiitos!

Puhe kuultiin Arabian perukoulun kevätjuhlavideossa 5.6.2021 Ainon itsensä esittämänä.

”Tunteikasta” -ysien viimeiset päivät peruskoulussa

9.-luokkalaiset viettävät nyt viimeisiä päiviään Arabian peruskoulussa. Kesäloma on vain muutaman päivän päässä! Millaisia tunnelmia ja ajatuksia yseillä on nyt?

”Kaikkea silppua, kuten gaalavideot ja koneiden palautukset on enää jäljellä, mutta loppu jo häämöttää. Se tuntuu tulleen nopeammin kuin olisi kuvitellut. Nyt on jotenkin tyhjä olo, mutta kaiken tämän jälkeen voin lähteä kiitollisin mielin lomalle, kun olen saanut viettää yhdeksän vuotta juuri tässä koulussa. Ja matkan varrelta riittää paljon muistoja muistelemiseen ja läpän heittämiseen näille vikoille haikeille päiville!” Oiva 9A

”Hyvä meininki en oo tajunnu että loppuu niin pian joten tuntuu toistaiseksi hyvin neutraalilta.” Kerttu 9B

”Mulla on vähän sama ja en ole mietitty juurikaan valmistautunut kesälomaan. Meillä on ainakin hyvää syötävää luvassa vikoina koulupäivinä ja näiden päivien pituudesta ei voi valittaa.” Anton 9A

”En ole valmistautunut kesälomaan juurikaan, mutta tiedän, että tätä koulua ja oppilaita tulee ikävä.” Peetu 9A

”On ollu vähän sekava fiilis, koska on kivaa että pääsee lomalle, mutta samalla tosi haikeeta, koska täysin uusi vaihe meidän elämässä alkaa. Kirjoitin äidinkielen tunnilla jäähyväispuheen luokalleni, joka päättyi näin: Nyt olemme kaikki uuden edessä. Yksi ovi sulkeutuu, kun toinen avautuu. Onneksi yhteiset muistomme elävät varmasti vielä usean vuosikymmenen ajan. Toivon teille kaikille tapahtumarikasta, opettavaista ja ennen kaikkea onnellista tulevaisuutta. Kiitos teille kaikille näistä ikimuistoisista vuosista.” Venla 9B

Koulukoiran hommia

Osa 4 Koronakoira

Viime aikoina on uutisoitu koronakoirista. Itse olen asiantuntijuuden ytimessä palvellessani lähiopetuksessa yläkoulun pajassa.

Jotkut koronakoirat ovat erikoistuneet haistelemaan lentokentällä yhtä virusta, mutta minä olen palvellut lähiopetuksessa haistelemalla sujuvasti moni asioita: haistelen hyvinkin helposti oppilaiden vaatteista kotona olevat koirat, kissat ja jyrsijät. Olen haistanut myös jäänteet tennispallon pitämisestä ja syömisestä. Minua voinee pitää hyvin monipuolisena koronakoirana. Olisi hassua rajoittaa taitoa vain yhden viruksen haisteluun.

Susihavainto Arabiassa

Lauantaina ja sunnuntaina lehdet uutisoivat pääkaupunkiseudulla kulkevasta sudesta. Arabian peruskoulu voi vahvistaa osaltaan näköhavainnon. Susi kuvattiin perjantaina rehtorin kansliassa toimistotyön äärellä. Lehdistössä spekuloitiin suden tuntomerkkejä (mm. väritys ja kapeat, lähekkäin toisiaan olevat silmät). Tuntomerkkeihin lisättäköön, että susi käytti yllättävän näppärästi puhelinta. 

Yläkoululaisten vinkkejä etäopiskeluun

8.3. alkanut etäopetus on jakanut paljon Arabian peruskoulun yläastelaisten mielipiteitä. Joidenkin mielestä etäopetus on ihan kiva juttu. Toisten mielestä taas ei niin kiva juttu. Jotta etäopiskelusta tulisi sujuvampaa, tässä on muutamia koulumme mediakerholaisten vinkkejä etäopiskeluun. 

“Pidä työpiste siistinä.” Opiskelu on mukavampaa, kun on tilaa ja tavarat ovat paikoillaan. En voi itse sanoa onnistuneeni tässä, sillä oma työpöytäni on niin sotkuinen, että vietän oppitunnit huoneeni lattialla. Voisin koittaa siivota vielä ennen lähiopetusta. 

“Koita syödä säännöllisesti ja pitää normaalista arkirytmistä kiinni.” Kun aamuisin ei enää tarvitse nousta aikaisin ehtiäkseen ja laittautuakseen kouluun, saattaa arkirytmi mennä helposti sekaisin. Myös ruokailut ja välipalat saattavat unohtua, jos välituntien aikana jatkaa koulujuttuja tai tekee jotain muuta. 

“Muistakaa nukkua, mutta ei tunneilla.”

“Aikatauluta koulutyöt.” Tätä suosittelen vakavasti jokaiselle, joka ei sitä vielä tee. Koulujutut kasaantuvat muutenkin helposti, ainakin minulla, ja nyt etäopetuksessa vielä helpommin. Vähentää huomattavasti stressiä, kun koulutyöt on tehty ajoissa valmiiksi.

“Älä jätä tietokonetta lattialle. Kerran, kun koneeni oli rikki, laitoin sen lattialla odottamaan, että vien sen korjaukseen. Astuin vahingossa sen päälle ja rikoin näytön.”

“Pidä taukoja.” Välitunneilla kannattaa nousta tietokoneen ja koulukirjojen äärestä ja tehdä jotain muuta kuin koulujuttuja. Voit vaikka viettää aikaa lemikkien tai rakkaiden perheenjäsenten kanssa. 

Toivottavasti noudatatte jo valmiiksi ainakin muutamia näistä vinkeistä. Tsemppiä kaikille etäopiskeluun ja etätyöskentelyyn. Pidetään huolta turvallisuudesta ja pysytään terveinä.

Jenny 9A

Kiitos mediakerholaisille hyvistä vinkeistä!❤️

Koulukoiran hommia

Osa 3

Koulurakennuksessa on sellaisia osia, jotka ovat luontaisesti mielenkiintoisia ja sitten niitä, joita kuuluu pitää omituisista syistä tärkeinä. Jälkimmäisistä nostaisin yhden ylitse muiden: aulan betonipylväät. Ne ovat vaaleat pylväät, joiden juurelle en ole saanut vielä pissiä. Erään toisen helsinkiläiskoulun sisäpylväisiin kävin lirauttamassa, mutta nämä on ohitettu turhan nopeasti. Ovat kuulemma tulleet joillekin veronmaksajille hyvin kalliiksi, kun rakennusta on pitänyt suojella niiden takia. Varmasti joku tykkää.

Pitkät käytävät ovat kivoja. Siellä voi juosta huikeita matkoja pallojen perässä ja olla ihastuneiden laumojen rapsuteltavana.

Yhdestä ovesta leijailee käytävään usein kutsuva tuoksu. Kerran poikkesin tarkemmin vilkaisemaan paikkaa. Tutustuin emäntään, joka hämmästyi hieman tavattuaan minut keittiössään. Hämmästystä saattoi lisätä se, että paikalla oli myös joku keittiöesimies. Varmasti molemmat olivat ihastuneita tapaamisesta, koska tuijottivat minua niin suurentunein silmin. Hetki oli vaikuttava. Kuulin emännän muistelleen sitä jälkikäteenkin.

Matikan luokassa ikkunat ovat ihanan alhaalla. Sieltä on hieno näkymä ympäristöön ja kadulla kulkeviin koiriin. Kerran kesken 8C:n matikan tunnin komensin oikein kunnolla ohi kulkevaa pikkukoiraa, jolloin oppilaat melkein tipahtivat tuoleiltaan, Lauri-opettaja oli pyörtyä ihastuksesta ja kaikki väsyneet heräsivät. Minusta lopputulos oli hyvä. Saatiin virtaa kerralla kaikkiin, mutta sen jälkeen ikkunoissa on pidetty sälekaihtimia. Minulle sopisi hyvin tarkkailla samalla kertaa sisä- ja ulkopuolta. Tämä on varmasti joku muodikas mindfulness-juttu. Sitä on ollut liikkeellä.

Mediakerho huolehtii koulumme somesta

Viime syksynä startannut mediakerho koostuu joukosta taitavia yläastelaisia, jotka toimivat erilaisissa tehtävissä. Tiimi syntyi, kun huomattiin, että koulumme sosiaaliset mediat kaipaavat tuuletusta ja uutta sisältöä. Tiimimme päätavoitteeksi on otettu koulumme somenäkyvyyden laajentaminen ja muun muassa blogitekstien aktiivisempi kirjoittaminen. Tätä lähtivät toteuttamaan muutaman opettajan johdolla aiheesta kiinnostuneet nuoret. Mediakerhossa voi valokuvata, videokuvata, editoida ja kirjoittaa, eli sisältö on hyvin monipuolista. Mediakerho on tähän mennessä kerännyt koululle uusia seuraajia muun muassa Instagramissa ja Facebookissa ja tehnyt aktiivisesti koulun tapahtumista ja toiminnasta postauksia etenkin Instagramin puolelle.

Mediakerhossa riittää puuhaa niin arkeen kuin juhlaan. Pandemian aikana mediakerho on ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa etä- ja livelähetyksiä koulumme juhlapäivien tapahtumista. Aiemmin nämä olivat koulumme yhteisiä kokoontumishetkiä, eli Perjantaitoreja. Tämän lukuvuoden aikana mediakerho teki etänä Perjantaitorien muodossa koulullemme itsenäisyyspäivän juhlavideon sekä livelähetyksen lipunnostosta Google Meetin kautta. Kuvasimme myös pyhäinpäivän hartauksen ja Lucia-kulkueen tiimin voimin. Pyhäinpäivän hartaus toteutettiin yhteistyönä Paavalin seurakunnan kanssa. Etätapahtumat näytettiin oppilaille koululle luodulla APK-TV kanavalla Google Sitesissa ja YouTubessa.

Muita juhlapäiviä ei tietenkään ole unohdettu ja esimerkiksi halloweenin ja joulun aikaan Instagramista oli kuvia koulun tunnelmista esimerkiksi piirustusten ja valokuvien muodossa. 

Uudet seiskat toivotetaan tervetulleeksi yläkoulun esittelyvideolla, joka tehtiin viime syksynä, ja lisäksi jo perinteeksi muodostunut jokaviikkoinen ruokalistan julkaiseminen koulun Instagram-storyyn on ollut hyödyksi monille oppilaille.

Tällä hetkellä mediakerho on työn touhussa ja tekeillä on video koulumme tasa-arvosuunnitelmasta sekä ystävänpäivän Perjantaitori.

Teksti: Kerttu 9. lk.

Kuvat: koulumme Instagram @arabianperuskoulu

Linkit koulun someihin:
Instagram @arabianperuskoulu: https://www.instagram.com/arabianperuskoulu/ 

Facebook: https://www.facebook.com/pg/arabian.peruskoulu/posts/

9.-luokkalaiset Yrityskylässä: ”Adrenaliini virtasi!”

Arabian peruskoulun 9.-luokkalaiset osallistuvat Yrityskylä-oppimiskokonaisuuteen, joka huipentuu tällä viikolla pelipäivään Yrityskylän tiloissa Kaisaniemessä. Tätä ennen oppilaat olivat tehneet yhteiskuntaopin tunneilla yrityksen pyörittämiseen liittyviä ennakkotehtäviä. Yrityskylässä toimitaan tiimeissä ja oppilaiden välinen yhteistyö on tärkeää.

9B:n voittajajoukkueen Vilho ja Eeli kertovat kokemuksiaan Yrityskylästä:

”Pelaaminen oli tosi aktiivista, jopa stressaavaa. Adrenaliini virtasi. Erityisesti yllättävät käänteet pelissä, jotka muuttivat yrityksen toimintaa ja tuotteiden hintoja tekivät pelistä mielenkiintoisen.”

”Pelissä oppi, että yrityksen toiminnassa voi tapahtua mitä vaan, ja todella monet tekijät vaikuttavat yrityksen menestykseen. Ryhmätyö oli todella tärkeää. Oli pakko auttaa muita ja tehdä yhteistyötä, muuten olisi jäänyt jälkeen muista ryhmistä.”

”Alussa päätimme panostaa yrityksen maineen kasvattamiseen enemmän kuin tuoton tavoitteluun, ja teimme investointeja jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi voiton saavuttamisessa auttoi se, että vaativimmissa tehtävissä koko tiimi teki töitä yhdessä. Oli ihan mahtava yhteistyö ja ryhmähenki!”

Hienoa, että Yrityskylä-vierailu saatiin järjestettyä poikkeusoloista huolimatta! Matkat kuljettiin poikkeuksellisesti tilausbussilla.

Koulukoiran hommia

Osa 2

Pallojen merkitystä koirille ja ihmisille ei voi yliarvioida. Jos pitäisi nimetä joku merkittävä asia maailmassa, pallo olisi yksi olennaisimmista poronluiden lisäksi. Kotona melkein kaikki laumani jäsenet menevät ja tulevat niiden kanssa. Minä ja isäntä keskitymme pieniin keltaisiin, mutta pienemmät laumani jäsenet kuljeskelevat ja temppuilevat isompien pallojen kanssa.

Työpaikalle tultuamme avaamme pajan kaapin ja otamme sieltä ison pallon ja pienen keltaisen. Joskus otan keltaisen mukaan myös muihin tiloihin, mutta välillä se täytyy jättää, jos lähdemme toiseen luokkaan tai ruokalaan.

Matematiikan tunnit ovat erityisen mieluisia paikkoja. Laurin luokassa on aina liitutaulun reunustalla yksi pallo. Sitä käytetään havaintovälineenä (koirille tärkeistä asioista). Käyn nappaamassa sen välittömästi. Lauri näyttää aina tyytymättömältä tilanteeseen, mutta en välitä. Kerran Lauri mulkoili minua erityisen pahasti, kun hän halusi näyttää palloa oppilaille, muttei muka voinut koskea siihen siksi, että olin pitänyt sitä suussani. Olen jotenkin aistivinani, ettei kyseessä ole suuri koirien ystävä.

7C opiskelee matematiikkaa koulun mielenkiintoisimmassa luokassa. Ette voi aavistaakaan, miten riemastuin, kun näin ensi kertaa oppilaiden tuolit. Jokaisessa tuolinjalassa on pallo: sata palloa samassa tilassa. Minä sekosin. Juoksentelin ympäriinsä ja oppilaat ottivat kiitettävästi osaa riemuuni. Sitä en ymmärrä, miksi palloja ei saa irti. Välillä on vaikeaa löytää liikkuva pallo niiden sadan paikallaan olevan pallon joukosta. Mutta jos pitää valita yksi suosikkiluokka, niin valinta on lapsellisen helppo.