9.-luokkalaisen Aino Kurttilan kevätjuhlapuhe

Hei kaikki yhdeksäsluokkalaiset, opettajat ja muu koulun väki, ja onnittelut siitä, että yksi lukuvuosi on taas ohi. Onnittelut erityisesti meille yhdeksäsluokkalaisille, joille mennyt lukuvuosi tämän katon alla oli viimeinen.

On aika epätodellista, että nyt se sitten on ohi. Tästä päivästä on puhuttu koko tämä lukuvuosi ja kahdeksan lukuvuotta sitä ennen. Suurin osa meistä on viettänyt tässä koulussa viimeiset yhdeksän vuotta ja osa taas on liittynyt joukkoon hieman myöhemmin. Vaikka alakoulussakin oli hauskaa, niin ainakin minulle nämä kolme viimeistä yläkoulu vuotta ovat olleet ne kaikista mieleenpainuvimmat ja tärkeimmät. 

Näiden kolmen vuoden ajalle on mahtunut paljon erilaisia tapahtumia ja hetkiä. Niin hyviä hetkiä kuin huonoja hetkiä, sekä onnistumisen tunteita että stressiä koulutöistä. On kai selvää, ettei kaikki ole aina mennyt ihan putkeen. Jokainen meistä on varmasti saanut käteensä kokeen, jonka tulos ei ole miellyttänyt, ja jokainen on saanut kuulla Tiina Puolakaiselta, kuinka pahassa jamassa me voimmekaan olla. Tietysti myös hyviä hetkiä on ollut. Esimerkiksi yhteiset discot ja luokkaretket olivat hauskoja, sekä tietysti ne lukuiset aiheettomat palohälytykset, joiden takia seisottiin aina puolen tunnin ajan ulkona, riippumatta siitä satoiko vai paistoiko.     

Meidän yläkoulukokemuksemme on ollut yksilöllinen, aivan niin kuin muidenkin ikäluokkien. Meidän aikaamme yläkoulussa on kuitenkin ennen kaikkea vaikuttanut korona. Seitsemännelle luokalle tullessaan kukaan meistä ei olisi voinut kuvitellakaan, että yläkoulussa opiskeltaisiin maskit naamalla ja ajoittain jopa kotoa käsin. Etäkoulupäivissä oli aina tietty rutiini. Silloin herättiin kaksi minuuttia ennen tuntia siten, että juuri ja juuri ehdittiin ilmoittautua nimenhuutoon. Tuntien aikana taas mietittiin aina keinoja lähteä tietokoneen äärestä muihin puuhiin tai juteltiin mukavia kavereiden kanssa eri välilehden discordissa. Näitä päiviä ei ehkä tulla muistelemaan yhtä lämmöllä kuin koulussa vietettyä aikaa, mutta ainakin meillä on jotain yhteistä kerrottavana seuraavien sukupolvien nuorille. 

Me oppilaat olemme selvinneet kunniakkaasti raskaasta koulu-urakasta, ja olemme enemmän kuin ansainneet rentouttavan kesäloman. Emme kuitenkaan saa unohtaa mahtavia opettajiamme, jotka ovat tehneet heidän mukaansa, jopa suuremman määrän työtä, opettaessaan meille kylmän sodan kulkua, pilkutussääntöjä ja sitä, millä tavalla yhtälöstä voidaan selvittää kirjain x. Kyllä kaikki meistä varmasti pärjäävät maailmalla, kunhan vain muistamme, että jos sulut puuttuu niin silloin pulut kyllä suuttuu. Kiitos siis opettajille, jotka ovat koronasta ja etäkoulusta huolimatta onnistuneet ansiokkaasti työssään. Kiitos myös rehtorille, vararehtorille, koulun keittiölle ja muulle henkilökunnalle.   

Yläkouluvuosien aikana olemme oppineet myös asioita, joita oppikirjat eivät ole meille voineet opettaa. Olemme ymmärtäneet mitä on kaikkensa antaminen, sinnikkyys ja omista pettymyksistä ylitsepääseminen. Kaikista tärkeimpänä olemme kuitenkin oppineet tekemään yhteistyötä ja saaneet ystäviä. Monet meistä ovat solmineet ystävyyssuhteita, jotka tulevat todennäköisesti kestämään jopa koko elämän ajan.

Kun tänään astumme ulos tästä rakennuksesta, emme enää palaa takaisin. Kaikki lähtevät omille teilleen lukioon, ammattikouluun tai kymppiluokalle. Mutta emme suinkaan jätä kaikkia näitä vuosia ja kertyneitä muistoja taaksemme, vaan ne jäävät mukaamme ikuisiksi ajoiksi. Aivan kuten Arabian peruskoulun omassa laulussakin sanotaan: “Pian on aika matkaa jatkaa ja hyvät muistot mukaan ottaa.” Tänään yksi luku elämästämme päättyy, mutta se tarkoittaa sitä, että seuraava luku alkaa. Ja ken tietää, ehkä se on jopa parempi, vaikka vastus on kyllä hemmetin kova. Kiitos!

Puhe kuultiin Arabian perukoulun kevätjuhlavideossa 5.6.2021 Ainon itsensä esittämänä.