Koulukoiran hommia

Osa 3

Koulurakennuksessa on sellaisia osia, jotka ovat luontaisesti mielenkiintoisia ja sitten niitä, joita kuuluu pitää omituisista syistä tärkeinä. Jälkimmäisistä nostaisin yhden ylitse muiden: aulan betonipylväät. Ne ovat vaaleat pylväät, joiden juurelle en ole saanut vielä pissiä. Erään toisen helsinkiläiskoulun sisäpylväisiin kävin lirauttamassa, mutta nämä on ohitettu turhan nopeasti. Ovat kuulemma tulleet joillekin veronmaksajille hyvin kalliiksi, kun rakennusta on pitänyt suojella niiden takia. Varmasti joku tykkää.

Pitkät käytävät ovat kivoja. Siellä voi juosta huikeita matkoja pallojen perässä ja olla ihastuneiden laumojen rapsuteltavana.

Yhdestä ovesta leijailee käytävään usein kutsuva tuoksu. Kerran poikkesin tarkemmin vilkaisemaan paikkaa. Tutustuin emäntään, joka hämmästyi hieman tavattuaan minut keittiössään. Hämmästystä saattoi lisätä se, että paikalla oli myös joku keittiöesimies. Varmasti molemmat olivat ihastuneita tapaamisesta, koska tuijottivat minua niin suurentunein silmin. Hetki oli vaikuttava. Kuulin emännän muistelleen sitä jälkikäteenkin.

Matikan luokassa ikkunat ovat ihanan alhaalla. Sieltä on hieno näkymä ympäristöön ja kadulla kulkeviin koiriin. Kerran kesken 8C:n matikan tunnin komensin oikein kunnolla ohi kulkevaa pikkukoiraa, jolloin oppilaat melkein tipahtivat tuoleiltaan, Lauri-opettaja oli pyörtyä ihastuksesta ja kaikki väsyneet heräsivät. Minusta lopputulos oli hyvä. Saatiin virtaa kerralla kaikkiin, mutta sen jälkeen ikkunoissa on pidetty sälekaihtimia. Minulle sopisi hyvin tarkkailla samalla kertaa sisä- ja ulkopuolta. Tämä on varmasti joku muodikas mindfulness-juttu. Sitä on ollut liikkeellä.