Hyvästi oppivelvollisuus!

Tämä kevät on ollut kaikin tavoin odottamattoman erilainen. Vaikka koronasta saatiin tietää jo tammikuussa, ei silloin olisi arvannut, että se tulisi vaikuttamaan näin vahvasti täällä Suomessakin arkielämään. Etäopetuksessa opimme arvostamaan asioita, joita pidimme ennen itsestäänselvyyksinä. Tämä on ollut kaikille outoa ja ikävää, mutta kouluelämässä erityisen raskasta tämä on ollut yhdeksäsluokkalaisille. Perinteiset 9.-luokkalaisten tapahtumat, joita ollaan pitkään odotettu, on peruttu. Kiitokset kuitenkin niille aktiivisille 9.-luokkalaisille, jotka ovat näitä tapahtumia yrittäneet olosuhteet huomioon ottaen järjestää. Aluksi emme uskoneet pääsevämme lainkaan takaisin kouluun ja päässä pyöri kauhea mielikuva Discordissa vietettävästä kevätjuhlasta, jossa opettajat huhuilisivat, toimiiko oppilailla mikit, ja todistukset tulisivat myöhemmin postissa. Onkin meille tärkeää näin 9.-luokkalaisina päästä yhdessä saamaan kunniallinen lopetus näille hienoille vuosille.

Viimeisen kouluviikon piknik.

Yhdeksän vuoden aikana Arabian peruskoulusta on tullut meille monelle jo kuin toinen koti. Tutut kasvot ja tuttu ympäristö tekevät meidän koulustamme kodikkaan. Tuntuu lähes epätodelliselta, että yhdeksän vuoden jälkeen emme tule enää astumaan tähän rakennukseen syyslukukauden ensimmäisenä koulupäivänä aloittamaan uutta lukuvuotta. On hassua, kuinka meistä yhdeksäsluokkalaisista on tullut niin yhtenäinen porukka, että rinnakkaisluokkalaisetkaan eivät tunnu vierailta, vaan olemme onnistuneet ryhmäytymään harvinaisen hyvin luokka-asteena, kun vuosien varrella luokkakokoonpanot ovat moneen kertaan muuttuneet. Luokkavaihdokset ovat olleet haastavia ja haikeita, mutta loppujen lopuksi on tajunnut, että ne ovat antaneet mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja luoda ikimuistoisia kokemuksia. Tästä tuleekin mieleen se, kun yläasteelle siirtyessä usea meistä oli erittäin järkyttynyt ja loukkaantunut siitä, kuinka kaveriporukat hajotettiin. Nykyään tämä tuntuu ironiselta, sillä ne muistot ja ystävät, mitä tässä kolmen vuoden aikana on kertynyt, ovat sellaisia, ettei niitä vaihtaisi mihinkään.

Muistamme, kun astuimme sisään Arabian peruskouluun ensimmäistä kertaa syksyllä 2011 ja meidät kerättiin luokittain jonoihin ja vietiin omiin luokkiin. Tästä alkoi uusi elämänjakso Arabiassa ja nyt se on tulossa päätökseen. Yhdeksän vuoteen mahtuu monenlaisia tapahtumia, jotka ovat muokanneet meistä sellaisia, kuin nykyään olemme. Tässä legendaarisia hetkiä vuosien yhteisiltä vuosilta: Vuonna 2012 pidettiin koko koulun talent-kilpailu, johon tuli kaikenlaisia esityksiä. Me osallistuimme siihen 2.-luokkalaisina tanssilla ja sitä on yhä hauska muistella kaverien kesken. Samana vuonna järjestettiin myös Hanuman-näytelmä, jossa valokeilaan pääsivät 2.-luokkalaiset. Neljännellä luokalla tanssimme Finlandia-talolla perinteiset neljännesluokkalaisten tanssit, joihin harjoittelimme erilaisia tansseja ahkerasti. Kaikenlaiset luokkaretket esimerkiksi Fazerille, Korkeasaareen ja museoihin ovat olleet kivoja kokemuksia. Ja myös alakoulun leirikoulut Meriharjuun ja Suomenlinnaan ovat olleet mieleenpainuvia. PopUp-päivät ovat olleet virkistäviä peruskoulupäivien lomassa. Vuosien aikana on ollut myös kaikenlaisia ilmiöprojekteja, parhaiten niistä jäi mieleen vuoden 2017 koko yläasteen yhteinen Suomi 100 -ilmiö. Olimme vasta saapuneet 7. luokalle, ja ilmiö oli oiva alku yläasteelle. On ollut hienoa, että koulussamme on ollut tukari- ja oppilaskunnanhallitustoimintaa vapaaehtoisille. 8. luokalla olimme osa koulumme ensimmäistä musikaalia ja sitä kautta jätimme pysyvän jäljen koulumme historiaan.

Talent-kilpailun lohdutuspalkinnoksi pääsimme katsomaan Kidsing-ohjelman livelähetystä vuonna 2012.

Kauheasti tuosta ensimmäisestä koulupäivästä emme ymmärrettävästi muista, mutta sen aiheuttama jännitys on jäänyt selkäytimeen. Kun jatkamme eteenpäin omille teillemme, tuo sama tunne mahdollisesti palaa. Syksyllä olemme jälleen ekaluokkalaisia tutustumassa uuteen kouluun ja aloittamassa uutta elämänjaksoa.

Tiedämme ja toivomme, että kaikki me, joiden oppivelvollisuus nyt päättyy, tulemme vielä saavuttamaan mahtavia ja suurenmoisia asioita elämässä. Uskomme, että meistä jokainen tulee menestymään omalla tavallaan, sillä loppujen lopuksi menestys tarkoittaa omien tavoitteidensa saavuttamista. Toivomme, että tulemme vielä kuulemaan tämän vuoden yseistä tulevaisuudessa. Tämä koulu on antanut meille niin paljon vuosien varrella, muutenkin kun yleissivistyksen kannalta: olemme oppineet tärkeitä elämäntaitoja ja saaneet hyviä ystävyyssuhteita. Eli toisaalta, vaikka yhdeksännen luokan päättyminen tuntuu haikealta, tuntuu, että olemme valmiita uusiin seikkailuihin, ja siitä voimme kiittää teistä joka ikistä.

Arvoisat opettajat, olette jaksaneet antaa meille oppilaille täyden työpanoksenne vuoden jokaisena koulupäivänä. Tämän lisäksi olette onnistuneet tarjoamaan meille turvallisen ilmapiirin, jossa me oppilaat olemme saaneet kasvaa rauhassa, omina itsenämme. Olemme saaneet teiltä tietoja ja taitoja, joita tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa. Olette aina jaksaneet kannustaa, piristää ja auttaa. Lämmin kiitos teille siitä.

Hyvä koulun henkilökunta, kiitos puhtaista käytävistä ja maittavasta kouluruoasta. Nämä ovat ylläpitäneet jaksamista koulu-urallamme.

Rakkaat vanhemmat, olette tukeneet meitä matkamme varrella ja tarjonneet lohduttavaa olkapäätä ja apua. Tämä on ollut korvaamatonta ja äärimmäisen tärkeää. Kiitos siitä.

Hyvät seitsemäsluokkalaiset, olette nyt päässeet ensimmäisen yläastevuoden loppuun. Viettäkää yhdessä hetkiä, joita voitte muistella lämmöllä. Kerätkää kauniita muistoja, joista voitte myöhemmin olla kiitollisia. Tehkää asioita, joita rakastatte kaikkein eniten ja voimaantukaa niistä. Nauttikaa kesällä auringonlämmöstä ja koulustressittömästä elämästä!

Hyvät kahdeksasluokkalaiset, olette päässeet jo puolivälin yli. Ensi vuodesta tulee teidän viimeinen peruskouluvuotenne, joten tehkää siitä merkityksellinen. Näyttäkää esimerkkiä tuleville seiskoille. Ladatkaa kesän aikana akut täyteen ja palatkaa syksyllä kouluun entistä suuremmalla innolla. Se tulee olemaan teidän viimeinen rutistuksenne peruskoulun rintamalla.

Ja viimeisenä, upeat yhdeksäsluokkalaiset, yhteinen matkamme peruskoulussa päättyy tähän. Vuotemme yhdessä ovat olleet railakkaita ja mieleenpainuvia. Olemme tukeneet toinen toisiamme koulunkäynnin ylä- ja alamäissä. Olemme jaksaneet kannustaa toisiamme, vaikka olisimmekin itse ihan lopussa. Peruskouluvuotemme ovat olleet unohtumattomia, ja todella toivomme, että jokainen meistä tulee muistelemaan kokemuksiamme rakkaudella ja ilolla. Syksyllä meitä odottavat uudet tuulet jatko-opintopaikoissamme. Tämä voi tuntua stressaavalta, mutta siitä ei pidä murehtia vielä. Olemme kuitenkin tämän yhdeksän vuoden aikana ylittäneet itsemme ja päässeet tavoitteisiimme. Jokainen meistä on voittaja!

Koulumme tukioppilaita ystävänpäivänä.

Näkemiin mussukat! Puspus! Halataan, kun tavataan! ❤

Aurinkoisin kesäterveisin
Hilma Hopponen, Opri Togom, Rosalia Porra, Ronja Aakio ja Sonja Tuovinen, 9B

Arabian yläkoululaiset kertovat etäopiskelusta: “On sitä kahviakin tullut juotua hieman enemmän kuin liikaa”

Pyysimme Arabian yläkoululaisia kertomaan mielipiteensä etäopiskelusta. Näin he vastasivat:

“Etäopiskelu on ollut kokonaisuudessaan aika kivaa ja helppoa. Sovellusten avulla kommunikointi on toiminut hyvin ja on ollut hauska jutella kavereiden kanssa tunneilla vaikkei nähdäkään toisiamme. Kuitenkin harmittaa, ettei pääse näkemään muita, viimeisen peruskouluvuoden tapahtumat uhkaavat jäädä pois ja tunneilla ei välttämättä aina ymmärrä joitakin tehtäviä yhtä helposti.” – Aura, 9. lk.

“Etäopiskelun aikana on ollut hyviä ja huonoja puolia, esimerkiksi yksi hyvä puoli on ollut se ettei tarvitse raahautua kouluun rähmät silmissä, mutta huono puoli on ollut pitkät ja tylsät tehtävät. Olen etäopiskelun aikana ulkoillut paljon enemmän. Ja on sitä kahviakin tullut juotua hieman enemmän kuin liikaa.” – Iiro, 9. lk.

“Etäopiskelu on ollut kyllä silleen aika tylsää, kun kaverit eivät ole vieressä opiskelemassa. Mieluummin olisin koulussa kuin kotona.” – Kasper, 9. lk.

”Etäopiskelu on ollut suuri ja yllättävä muutos kouluarjessa ja se on vähän aluksi kauhistuttanutkin ajatuksilla, että tulisiko oppiminen olemaan epämääräistä ja vaikeaa, mutta lopulta se on ollutkin hyvin sujuvaa, toimivaa, inspiroivaa ja jopa positiivista vaihtelua kouluarkeen.” – Oiva, 8. lk.

”Etäopiskelu on uudenlainen kokemus, jota en uskonut kokevani aivan vielä. Kavereita ja opettajia on ikävä, mutta muuten opiskelu on sujunut hyvin.” – Jenny, 8. lk.

”Tehtävät on ollut joissain aineissa vaikeita ja on todella tylsää.” – Kaapo, 7. lk.

”Mielestäni etäopiskelu on ollut aika mukavaa. Olen oppinut hyvin ehkä jopa paremmin kuin koulussa. Aluksi oli kyllä kieltämättä aikamoista säätöä näitten kaikkien Discordien sun muiden kanssa.” – Leevi, 7. lk.

”Onhan tämä etäopiskelu aika kivaa kun saa nukkua vähän pidempään. Tehtäviäkin on hauskempaa tehdä kaverien kanssa Discordissa.” – Niko, 7. lk.

”Opiskelu sujuu helposti discordin ja classroomin avulla.” – Helmi, 9. lk.

”Etäopiskelu on ollut väsyttävää ja rankkaa. Koska tuntuu, että koulutöitä on enemmän kuin yleensä.” – Sennu, 9. lk.

”Etäopiskelu on ihan mukavaa kun ei tarvitse lähteä mihinkään. Mutta olisi paljon helpompaa jos jokainen opettaja laittaisi päivän tehtävät aina aamulla ja ne pitäis olla tehty sit sen päivän aikana, koska on turhauttavaa odottaa esim 10 aamuna tehtäviä, jos on itse jo herännyt aikaisin.” – Iida, 9. lk.

”Etäopiskelu: Se on ollut todella rentoa ja ei niin stressaavaa kuin kouluympäristössä tehty opiskelu. Se on toiminut yllättävän hyvin, mutta kiitokset siitä menisi koulun Discord-ryhmän tekijöille. Se on ollut helpompaa koska pystyy keskittyä paremmin tehtäviin kun ei ole 20 muun oppilaan ympäröimänä.” – Anton, 9. lk.

”Mielestäni etäopiskelu on ollut itseasiassa oikein mukavaa, vaikka onkin kova ikävä kouluyhteisöä. On hyvä, että opettajat pitävät huolen, että tunneilla ollaan läsnä ja pysytään aikataulussa. Ainoa huono puoli on se, ettei näe muita, kuin perheenjäseniä ja se, että välillä tekee mieli mennä vain takaisin sänkyyn nukkumaan.” – Sonja, 9. lk.

”Minun mielestäni on ollut aivan liian haastavaa koska koko ajan täytyy tehdä jotain ja olen ihan pihalla kaikesta.” – Teo, 7. lk.

”Minusta etäkouluopiskelu on ollut kivaa ja samaan aikaan tylsää. Kivaa se on ollut, koska on voinut herätä vapaammin, tehdä työt vapaammin ja omaan tahtiin. Ikävää on kuitenkin ollut se, että on melkein aina välitunneilla tylsää, koska ei voi tehdä kavereiden kanssa mitään. Yllättävää kuitenkin on ollut se kuinka nopeasti saa hommat tehtyä ilman, että joku selostaa kaiken.” – Pyry, 7. lk.

”Etäopiskelu on ihan kivaa. Olen huomannut, että etäopiskelussa pitää ottaa paljon enemmän vastuuta kuin lähiopetuksessa. Sähköiset tehtävät ovat mielestäni paljon kivempia kuin kirjalliset tehtävät.” – Elmeri, 7. lk.

”Opiskelu on sujunut mainiosti. Pidän itselläni To Do – listaa, jolloin työt eivät kasaannu liikaa päällekkäin. Pidän opiskelun rentona ja saan nukuttua pidempään.” – Oona, 9. lk.

”On tietysti ollut paljon rennompaa eikä jää rästiin yhtä paljon, mutta esimerkiksi projektit ja isommat työt tuntuvat paljon raskaammilta ja enemmän aikaa vieviltä. Lisäksi kun on koko ajan kotona sitä lykkää vielä enemmän tekemistä ajatuksella: ”Kyllä mulla on koko päivä aikaa täällä kotona.” – Kerttu, 8. lk.

“Itse en pidä etäopiskelusta, ja haluaisin sen loppuvan. Siinä on kuitenkin puolensa: olen saanut takaisin innostukseni ranskaa kohtaan ja aion pitää siitä kiinni. Työrauhakin on toisinaan parempi kuin koulussa, mutta lähiopetuksesta pidän enemmän, koska silloin säilyy kontakti opettajiin ja oppiminen on helpompaa. Voin vain pyytää apua ja keskustella asioista. Lisäksi lähiopetuksessa tulee liikuttua paljon enemmän. Päivät kuluvat ikävä kyllä koneen äärellä ja koulutöitä tulee helposti tehtyä myös tauoilla.” – Oscar 9. lk.

Kokosimme tämän tekstin yhdessä yläkoulun historianopettajan Marjon kanssa. Kuvissa esiintyy 8C:n oppilaiden lemmikkejä, jotka ovat olleet ahkeria apuopettajia.

Erillään mutta yhdessä

Viime viikon keskiviikkona 18.3. Arabian peruskoulu kohtasi muiden Suomen koulujen tavoin aivan uudenlaisen haasteen: Miten toteuttaa opetus, kun koulu on kiinni? Kukaan ei varmasti ennen tätä koronavirusepidemiaa kuvitellut, että tällainen tilanne voisi olla edes mahdollinen. Hämmentynein mutta myös luottavaisin mielin tartuimme haasteeseen. Kyllä tästä selvitään – erillään toisistamme mutta yhdessä!

Etäopetukseen siirtyminen on vaatinut valtavasti uuden opettelua. Onneksi yläkoulumme oppilailla on ollut jo pitkään käytössään omat läppärit, joten sähköisissä oppimisympäristöissä työskentely on ollut monelle arkipäivää jo ennen etäopiskelua. Olemme pikavauhtia ottaneet haltuun myös uusia sähköisiä alustoja, kuten Teams, Google Meet ja Discord. Tavoitteenamme on, että opetus on fyysisestä etäisyydestä huolimatta vuorovaikutteista. Etäopetuksen toteuttaminen on vaatinut sinnikkyyden ja luovuuden lisäksi armollisuutta sekä tietysti myös huumorintajua.

Olen yläkoulun äidinkielenopettaja, ja etäoppituntien suunnittelu ja pitäminen on tuntunut mielenkiintoiselta. En silti voi väittää, etteikö minulla olisi jo ikävä takaisin tavalliseen kouluun. Ikävöin oppilaiden ja työkavereiden näkemistä, Pannuhuoneen valmiiksi keitettyä kahvia, seisten työskentelyä ja sitä, että näen, miten oppilaat reagoivat huonoihin vitseihini. Huomaan ikävöiväni myös koulumaailman ääniä, kuten juttelua, naurua, kiljahduksia ja jopa koulun välituntikelloja.

Ehkä tämän jälkeen emme enää halua uppoutua omiin laitteisiimme silloin, kun meillä on mahdollisuus olla fyysisesti läsnä toisillemme.

Onneksi etäopetus mahdollistaa myös aivan uusia, upeita juttuja. Emme voi tällä hetkellä matkustaa kauas, mutta olen varma, että meidän kaikkien digitaidot ovat juuri nyt matkalla jonkin korkean vuoren huipulle. Ehkä opimme myös arvostamaan enemmän monia aiemmin itsestään selvinä pitämiämme asioita, kuten sitä, että saamme nähdä toisemme ilman pikseleitä ja liikkua päivän aikana paikasta toiseen. Ehkä tämän jälkeen emme enää halua uppoutua omiin laitteisiimme silloin, kun meillä on mahdollisuus olla fyysisesti läsnä toisillemme.

Vielä koittaa aika, kun palaamme takaisin kouluun. Nyt meidän on kuitenkin pidettävä turvaväliä.

Tsemppiä kaikille oppilaille, huoltajille ja työkavereille!

P.S. Terveisiä kaikille karvaisille apuopettajille, kuten Miukulle ja Maukulle. Lemmikit, teette tärkeää työtä, kun pidätte seuraa ahkerille opiskelijoille ja muistutatte, että välillä on hyvä koulutehtävien sijaan keskittyä silittämiseen ja rapsuttamiseen. Muistakaa kuitenkin, ettei läksyjä saa syödä. Oppilaan mikrofonin kautta välittyvät “miau” ja “vuh” piristävät kummasti myös opettajan päivää.

Vampyyrien legenda on hämmästyttävän upeaksi muotoiltu musikaali

Tällä viikolla koittaa kauan odotettu ja jännittävä hetki – nimittäin oppilaiden koko syyslukukauden ajan harjoittelema Vampyyrien legenda -musikaali esitetään yleisölle ensimmäistä kertaa keskiviikkona 22.1. Olin lauantaina koulumme auditoriossa seuraamassa musikaalin läpimenoharjoitusta, ja voin kertoa, että musikaalin yleisölle on luvassa taianomainen matka kaukaiseen menneisyyteen, Burghleyn kylään.

Kuva: Iiris Federley

Vampyyrien legenda on koulustamme viime keväänä valmistuneen Emil Santamäen ohjaama ja käsikirjoittama sekä ACT-musiikkiteatteriryhmän toteuttama täyspitkä musikaali. Ryhmä koostuu enimmäkseen koulumme nykyisistä ja entisistä oppilaista. Mukana on myös muutama vieraileva tähti muista kouluista. Ryhmässä on tehty yhteistyötä ennakkoluulottomasti yli luokkatasojen. Me opettajat olemme seuranneet ilolla, miten sujuvasti eri-ikäiset oppilaat ovat työskennelleet yhdessä.

Viime keväänä koulussamme esitettiin Kimaltelevat unelmat -musikaalia, joka oli häikäisevä, riemastuttava ja puhutteleva esitys. Vampyyrien legendassa kokonaisuus on vielä hiotumpi: laulut on sävelletty itse, kaikki musiikki soitetaan livenä, esiintyjät ovat harjoitelleet lauluja lähes puolen vuoden ajan ja puvustus, lavastus ja erikoisefektit on viety aivan uudelle tasolle (ihan kirjaimellisestikin). Kunnianhimoa ei tästä tuotannosta todellakaan puutu.

Kuva: Iiris Federley

Vampyyrien legendassa koko upean esityksen pohjana on vahva tarina. Englannista Burghleyn kylään vierailulle saapunut nuori Lilith tutustuu vampyyrityttö Vanessaan. He huomaavat kuitenkin nopeasti, ettei heidän ole turvallista viettää aikaa toistensa kanssa. Taustalla on ihmisten ja vampyyrien välisiä vanhoja kaunoja. Esitys saa katsojan pohtimaan ennakkoluuloja ja tapaamme jaotella ihmiset meihin ja muihin, hyviin ja pahoihin. Lisäksi esitys käsittelee nuoren ja vanhemman välistä suhdetta ja sitä, jos nuori ei tavoittelekaan niitä asioita, joita vanhemmat häneltä odottavat.

Musikaalin toteuttaminen on ollut mittava projekti, joka on vaatinut monenlaista osaamista: luovuutta, organisointikykyä, valtavasti ongelmanratkaisutaitoja, sinnikkyyttä, ideoiden jatkokehittelyä ja ennen kaikkea yhteistyötä. Nämä kaikki ovat oppilaille tärkeitä taitoja tulevaisuudessa, ja näitä haluamme muotoilupainotteisessa koulussamme opittavan.

Kuva: Iiris Federley

Koulumme 5. – 9.-luokkalaisilla on mahdollisuus päästä katsomaan musikaalia koulupäivien aikana. Te kaikki muut olette tervetulleita iltanäytöksiin, joita on yhteensä kuusi:

  • ke 22.1. klo 18 (loppuun varattu)
  • to 23.1. klo 18
  • pe 24.1. klo 18
  • la 1.2. klo 18 (loppuun varattu)
  • ke 5.2. klo 18
  • to 6.2. klo 18

Esityksen kesto on reilut kaksi tuntia, ja se sisältää väliajan. Lippu maksaa aikuisilta 10 € ja lapsilta 5 €. Osa esityksistä on jo varattu täyteen, mutta niihinkin voi tiedustella mahdollisia peruutuspaikkoja. Paikkavaraukset ja tiedustelut sähköpostitse: actmusiikkiteatteri@gmail.com

Esityspaikka on Arabian peruskoulun auditorio, Berliininkatu 4.

Toivotan koko musikaaliryhmälle onnea, rohkeutta ja riemua tuleviin esityksiin! Olette todella taitavia! ❤

Omien räppien tekeminen – ei mitään räpellystä

Koulumme kahdeksasluokkalaiset ovat nyt saaneet äidinkielen ja musiikin yhteistyöprojektina tehdyt räpit valmiiksi. On aika pohtia, miltä projekti tuntui ja mitä se opetti.

“Räpin aloittaminen tuntui haastavalta, sillä aluksi oli vaikea keksiä aihetta, josta haluaisimme räpätä. Myös oman biitin tekeminen vaati jonkin verran tutustumista erilaisiin musiikinteko-ohjelmiin. Lyriikoiden ja biitin yhteensovittaminenkaan ei ollut aivan helppoa”, kertovat 8A:n Hertta ja Sara. “Projektin aikana opimme kuitenkin käyttämään biittiohjelmaa ja kirjoittamaan rap-riimejä. Lopulta löysimme sisäiset räppärimme”, Hertta ja Sara lisäävät.

“Lopulta löysimme sisäiset räppärimme.”

“Tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta mutta hieman pelottavalta”, sanoo 8A:n Joonatan. Myös 8B:n Vilho piti tehtävää kiinnostavana mutta olisi räpännyt suomen sijaan mieluummin englanniksi. Vilho ja Joonatan tekivät räppiä myös vapaa-ajalla ja isolla porukalla, mikä oli kuulemma todella mukavaa. Tämän projektin he tulevat kuulemma muistamaan pitkään.

Mirva, Saga ja Anja 8B:ltä kertovat, että myös heidän mielestään räpin tekeminen oli kiinnostavaa ja hauskaa. “Aloittaminen oli vaikeaa, mutta kun sanoja alkoi tulla, homma sujui kuin itsestään. Biitin tekeminen oli tosi kivaa”, he kertovat. “Räpin äänittäminen oli kuitenkin kamalaa, sillä en ole tottunut äänitetyn ääneni kuulemiseen”, Mirva lisää ja Saga komppaa: “Ei musta taida tulla räppäriä.” Anja on iloinen siitä, että pääsi vihdoin tekemään oman biisin, sillä hän oli jo pitkään haaveillut siitä.

Mirva ja Kerttu suunnittelivat räppiprojektin yhteydessä myös oman levynkannen.

Opettajina olemme Matin kanssa tyytyväisiä projektiin, sillä oppilaiden rohkeaa heittäytymistä on ollut ilo seurata. Monipuoliset, nokkelasti rimmaavat ja jopa kantaa ottavat lyriikat ovat ilahduttaneet meitä. Toivon, että oppilaissa on herännyt kiinnostus luovaa ja leikittelevää kielenkäyttöä kohtaan. Tämä projekti on varmasti myös kehittänyt oppilaiden kykyä ottaa haltuun uusia ohjelmia ja sovelluksia, mikä on tärkeä taito nykyään.

Valmiit räpit ovat niin hyviä, että en ihmettelisi, jos joukossamme olisi tulevia räppitähtiä. Asennetta kaseistamme ainakin löytyy!

Nyt tehdään räppiä!

Rap-musiikki on suositumpaa kuin koskaan, ja suuri osa nuorista kuuntelee sitä päivittäin. Me Arabian peruskoulussa kiinnostuimme siitä, mitä omia räppejä tekemällä voisi oppia.

Tällä viikolla pärähtikin käyntiin kahdeksasluokkalaisille suunnattu äidinkielen ja musiikin yhteinen räppiprojekti. Projektin aikana oppilaat tutustuvat hip hop -kulttuuriin, kirjoittavat rap-lyriikoita ja tekevät omia biittejä.

Eilen saimme koulullemme kaksi räpin parissa työskentelevää vierailijaa. Arabian peruskoulun entinen oppilas Leo ja hänen ystävänsä Kalle Hazard tarjosivat kahdeksasluokkalaisillemme kurkistuksen räpin tekemiseen. Leo kuuluu rap-yhtye Aarnikotkiin ja toimii Hazardin tuottajana. Hazard taas on räpin Suomen-mestari vuodelta 2018. Nyt he ovat luoneet yhdessä musiikkia, ja heidän EP:nsä ilmestyy marraskuussa.

Luennolla tutustuimme riimien kirjoittamiseen ja saimme kuulla, miten biitti syntyy. Lisäksi Leo ja Hazard tarjosivat maistiaisia tulevalta EP:ltään. Vierailu huipentui Hazardin vetämään freestyle-osuuteen.

Oppilaat pitivät luennosta kovasti ja saivat siitä varmasti inspiraatiota omien räppien tekemiseen. Kiitos, Leo ja Hazard, ja onnea EP:n julkaisuun!

Kalle Hazard ja Leo kertoivat, että riimittelijän tärkein ominaisuus on laaja sanavarasto. Kuka tahansa voi kehittää omaa sanavarastoaan kirjoja lukemalla.