Koulukoiran hommia

Osa 1

Työaamu alkaa sillä tavalla kuin arkiaamut tuppaavat alkamaan. Heräämisen jälkeen tarjoillaan lampaanlihaa kurkkuhöysteellä. Hyvänä aamuna emäntä vie minut lenkille, huonompina aamuina joudun kuljeskelemaan pienempien tyyppien kanssa. Nykyisin pyrin pitämään pienten kanssa kuljetun matkan miniminä. Aika hyvin toimii se, että ryhdyn makaamaan tielle ja jarruta kaikilla tassuilla.

Työpäivä tulee aina vähän yllätyksenä. Juuri kun olen kiepaisemassa sohvalle tai omaan petiin köllöttämään, emäntä kertookin eteisestä, että lähdetään töihin. Ilahdun kovasti. Autokyydistä en tykkää. Seison takapenkillä valjaissa jäykistynein jaloin.

Olen melko etevä huomaamaan, milloin lähestytään työpaikkaa. Toisaalta, onko tuo nyt mikään ihme, kun koulurakennuksen peruskorjatut seinät kiiltävät niinkuin sontiaisen selkä. Kun päästään koulun viereen, minä huudan ja hypin takapenkillä kuin hullu. Huudon jälkeen on kamala kiire pissiä keskeiselle paikalle lähelle sisääntuloa.

Astuttuani ovesta sisään käyttäydyn ammatillisesti. Kuljen emännän vierellä. Joskus poikkean muutaman metrin moikkaamaan tuttuja, mutta palaan kutsusta takaisin. Vielä viime talvena aamu alkoi muiden ammattilaisten moikkaamisella kahvin tuoksun leijuessa ympärillä, mutta nykyisin meno on vaisumpaa. Ei kahvia. Ei istuskelua sohvilla. Väki kulkee rätit naamalla niin että hyvä, jos silmiä enää erottaa. Tykkäsin enemmän entisestä tyylistä.

Menemme aina ensiksi pajaan. Se on melko iso huone, jonka kaapista löytyy palloja ja lelukoira. Siinä nyt ehkä keskeisimmät asiat sen huoneen tarkoituksesta. Pienen odottelun jälkeen sisään tulee yleensä melko pitkiä oppilaita. Huomaan nopeasti, kuka pitää minusta erityisen paljon. Melkein kaikki kuitenkin rapsuttavat. Toki eniten arvostan superrapsuttajia.

Itse pidän tärkeänä moikata kaikki tulijat. Tarjoan auliisti myös pallojani oppilaille. Joillekin niitä pitää käydä tyrkyttämässä useita kertoja, jos eivät kerrasta ymmärrä ryhtyä leikkimään. Minä olen kuitenkin joustava: jos oppilas ei halua leikkiä, otan myös vaihtoehtoisesti vastaan rapsutusta. Välillä otan pienet torkut. Jatkan niitä siihen asti, kun joko ihminen tai pallo liikkuu. Joskus minut komennetaan lepoon lattialle. Oppilaiden on kuulemma välillä opiskeltava.