Hyvästi oppivelvollisuus!

Tämä kevät on ollut kaikin tavoin odottamattoman erilainen. Vaikka koronasta saatiin tietää jo tammikuussa, ei silloin olisi arvannut, että se tulisi vaikuttamaan näin vahvasti täällä Suomessakin arkielämään. Etäopetuksessa opimme arvostamaan asioita, joita pidimme ennen itsestäänselvyyksinä. Tämä on ollut kaikille outoa ja ikävää, mutta kouluelämässä erityisen raskasta tämä on ollut yhdeksäsluokkalaisille. Perinteiset 9.-luokkalaisten tapahtumat, joita ollaan pitkään odotettu, on peruttu. Kiitokset kuitenkin niille aktiivisille 9.-luokkalaisille, jotka ovat näitä tapahtumia yrittäneet olosuhteet huomioon ottaen järjestää. Aluksi emme uskoneet pääsevämme lainkaan takaisin kouluun ja päässä pyöri kauhea mielikuva Discordissa vietettävästä kevätjuhlasta, jossa opettajat huhuilisivat, toimiiko oppilailla mikit, ja todistukset tulisivat myöhemmin postissa. Onkin meille tärkeää näin 9.-luokkalaisina päästä yhdessä saamaan kunniallinen lopetus näille hienoille vuosille.

Viimeisen kouluviikon piknik.

Yhdeksän vuoden aikana Arabian peruskoulusta on tullut meille monelle jo kuin toinen koti. Tutut kasvot ja tuttu ympäristö tekevät meidän koulustamme kodikkaan. Tuntuu lähes epätodelliselta, että yhdeksän vuoden jälkeen emme tule enää astumaan tähän rakennukseen syyslukukauden ensimmäisenä koulupäivänä aloittamaan uutta lukuvuotta. On hassua, kuinka meistä yhdeksäsluokkalaisista on tullut niin yhtenäinen porukka, että rinnakkaisluokkalaisetkaan eivät tunnu vierailta, vaan olemme onnistuneet ryhmäytymään harvinaisen hyvin luokka-asteena, kun vuosien varrella luokkakokoonpanot ovat moneen kertaan muuttuneet. Luokkavaihdokset ovat olleet haastavia ja haikeita, mutta loppujen lopuksi on tajunnut, että ne ovat antaneet mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisiin ja luoda ikimuistoisia kokemuksia. Tästä tuleekin mieleen se, kun yläasteelle siirtyessä usea meistä oli erittäin järkyttynyt ja loukkaantunut siitä, kuinka kaveriporukat hajotettiin. Nykyään tämä tuntuu ironiselta, sillä ne muistot ja ystävät, mitä tässä kolmen vuoden aikana on kertynyt, ovat sellaisia, ettei niitä vaihtaisi mihinkään.

Muistamme, kun astuimme sisään Arabian peruskouluun ensimmäistä kertaa syksyllä 2011 ja meidät kerättiin luokittain jonoihin ja vietiin omiin luokkiin. Tästä alkoi uusi elämänjakso Arabiassa ja nyt se on tulossa päätökseen. Yhdeksän vuoteen mahtuu monenlaisia tapahtumia, jotka ovat muokanneet meistä sellaisia, kuin nykyään olemme. Tässä legendaarisia hetkiä vuosien yhteisiltä vuosilta: Vuonna 2012 pidettiin koko koulun talent-kilpailu, johon tuli kaikenlaisia esityksiä. Me osallistuimme siihen 2.-luokkalaisina tanssilla ja sitä on yhä hauska muistella kaverien kesken. Samana vuonna järjestettiin myös Hanuman-näytelmä, jossa valokeilaan pääsivät 2.-luokkalaiset. Neljännellä luokalla tanssimme Finlandia-talolla perinteiset neljännesluokkalaisten tanssit, joihin harjoittelimme erilaisia tansseja ahkerasti. Kaikenlaiset luokkaretket esimerkiksi Fazerille, Korkeasaareen ja museoihin ovat olleet kivoja kokemuksia. Ja myös alakoulun leirikoulut Meriharjuun ja Suomenlinnaan ovat olleet mieleenpainuvia. PopUp-päivät ovat olleet virkistäviä peruskoulupäivien lomassa. Vuosien aikana on ollut myös kaikenlaisia ilmiöprojekteja, parhaiten niistä jäi mieleen vuoden 2017 koko yläasteen yhteinen Suomi 100 -ilmiö. Olimme vasta saapuneet 7. luokalle, ja ilmiö oli oiva alku yläasteelle. On ollut hienoa, että koulussamme on ollut tukari- ja oppilaskunnanhallitustoimintaa vapaaehtoisille. 8. luokalla olimme osa koulumme ensimmäistä musikaalia ja sitä kautta jätimme pysyvän jäljen koulumme historiaan.

Talent-kilpailun lohdutuspalkinnoksi pääsimme katsomaan Kidsing-ohjelman livelähetystä vuonna 2012.

Kauheasti tuosta ensimmäisestä koulupäivästä emme ymmärrettävästi muista, mutta sen aiheuttama jännitys on jäänyt selkäytimeen. Kun jatkamme eteenpäin omille teillemme, tuo sama tunne mahdollisesti palaa. Syksyllä olemme jälleen ekaluokkalaisia tutustumassa uuteen kouluun ja aloittamassa uutta elämänjaksoa.

Tiedämme ja toivomme, että kaikki me, joiden oppivelvollisuus nyt päättyy, tulemme vielä saavuttamaan mahtavia ja suurenmoisia asioita elämässä. Uskomme, että meistä jokainen tulee menestymään omalla tavallaan, sillä loppujen lopuksi menestys tarkoittaa omien tavoitteidensa saavuttamista. Toivomme, että tulemme vielä kuulemaan tämän vuoden yseistä tulevaisuudessa. Tämä koulu on antanut meille niin paljon vuosien varrella, muutenkin kun yleissivistyksen kannalta: olemme oppineet tärkeitä elämäntaitoja ja saaneet hyviä ystävyyssuhteita. Eli toisaalta, vaikka yhdeksännen luokan päättyminen tuntuu haikealta, tuntuu, että olemme valmiita uusiin seikkailuihin, ja siitä voimme kiittää teistä joka ikistä.

Arvoisat opettajat, olette jaksaneet antaa meille oppilaille täyden työpanoksenne vuoden jokaisena koulupäivänä. Tämän lisäksi olette onnistuneet tarjoamaan meille turvallisen ilmapiirin, jossa me oppilaat olemme saaneet kasvaa rauhassa, omina itsenämme. Olemme saaneet teiltä tietoja ja taitoja, joita tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessa. Olette aina jaksaneet kannustaa, piristää ja auttaa. Lämmin kiitos teille siitä.

Hyvä koulun henkilökunta, kiitos puhtaista käytävistä ja maittavasta kouluruoasta. Nämä ovat ylläpitäneet jaksamista koulu-urallamme.

Rakkaat vanhemmat, olette tukeneet meitä matkamme varrella ja tarjonneet lohduttavaa olkapäätä ja apua. Tämä on ollut korvaamatonta ja äärimmäisen tärkeää. Kiitos siitä.

Hyvät seitsemäsluokkalaiset, olette nyt päässeet ensimmäisen yläastevuoden loppuun. Viettäkää yhdessä hetkiä, joita voitte muistella lämmöllä. Kerätkää kauniita muistoja, joista voitte myöhemmin olla kiitollisia. Tehkää asioita, joita rakastatte kaikkein eniten ja voimaantukaa niistä. Nauttikaa kesällä auringonlämmöstä ja koulustressittömästä elämästä!

Hyvät kahdeksasluokkalaiset, olette päässeet jo puolivälin yli. Ensi vuodesta tulee teidän viimeinen peruskouluvuotenne, joten tehkää siitä merkityksellinen. Näyttäkää esimerkkiä tuleville seiskoille. Ladatkaa kesän aikana akut täyteen ja palatkaa syksyllä kouluun entistä suuremmalla innolla. Se tulee olemaan teidän viimeinen rutistuksenne peruskoulun rintamalla.

Ja viimeisenä, upeat yhdeksäsluokkalaiset, yhteinen matkamme peruskoulussa päättyy tähän. Vuotemme yhdessä ovat olleet railakkaita ja mieleenpainuvia. Olemme tukeneet toinen toisiamme koulunkäynnin ylä- ja alamäissä. Olemme jaksaneet kannustaa toisiamme, vaikka olisimmekin itse ihan lopussa. Peruskouluvuotemme ovat olleet unohtumattomia, ja todella toivomme, että jokainen meistä tulee muistelemaan kokemuksiamme rakkaudella ja ilolla. Syksyllä meitä odottavat uudet tuulet jatko-opintopaikoissamme. Tämä voi tuntua stressaavalta, mutta siitä ei pidä murehtia vielä. Olemme kuitenkin tämän yhdeksän vuoden aikana ylittäneet itsemme ja päässeet tavoitteisiimme. Jokainen meistä on voittaja!

Koulumme tukioppilaita ystävänpäivänä.

Näkemiin mussukat! Puspus! Halataan, kun tavataan! ❤

Aurinkoisin kesäterveisin
Hilma Hopponen, Opri Togom, Rosalia Porra, Ronja Aakio ja Sonja Tuovinen, 9B

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s