Erillään mutta yhdessä

Viime viikon keskiviikkona 18.3. Arabian peruskoulu kohtasi muiden Suomen koulujen tavoin aivan uudenlaisen haasteen: Miten toteuttaa opetus, kun koulu on kiinni? Kukaan ei varmasti ennen tätä koronavirusepidemiaa kuvitellut, että tällainen tilanne voisi olla edes mahdollinen. Hämmentynein mutta myös luottavaisin mielin tartuimme haasteeseen. Kyllä tästä selvitään – erillään toisistamme mutta yhdessä!

Etäopetukseen siirtyminen on vaatinut valtavasti uuden opettelua. Onneksi yläkoulumme oppilailla on ollut jo pitkään käytössään omat läppärit, joten sähköisissä oppimisympäristöissä työskentely on ollut monelle arkipäivää jo ennen etäopiskelua. Olemme pikavauhtia ottaneet haltuun myös uusia sähköisiä alustoja, kuten Teams, Google Meet ja Discord. Tavoitteenamme on, että opetus on fyysisestä etäisyydestä huolimatta vuorovaikutteista. Etäopetuksen toteuttaminen on vaatinut sinnikkyyden ja luovuuden lisäksi armollisuutta sekä tietysti myös huumorintajua.

Olen yläkoulun äidinkielenopettaja, ja etäoppituntien suunnittelu ja pitäminen on tuntunut mielenkiintoiselta. En silti voi väittää, etteikö minulla olisi jo ikävä takaisin tavalliseen kouluun. Ikävöin oppilaiden ja työkavereiden näkemistä, Pannuhuoneen valmiiksi keitettyä kahvia, seisten työskentelyä ja sitä, että näen, miten oppilaat reagoivat huonoihin vitseihini. Huomaan ikävöiväni myös koulumaailman ääniä, kuten juttelua, naurua, kiljahduksia ja jopa koulun välituntikelloja.

Ehkä tämän jälkeen emme enää halua uppoutua omiin laitteisiimme silloin, kun meillä on mahdollisuus olla fyysisesti läsnä toisillemme.

Onneksi etäopetus mahdollistaa myös aivan uusia, upeita juttuja. Emme voi tällä hetkellä matkustaa kauas, mutta olen varma, että meidän kaikkien digitaidot ovat juuri nyt matkalla jonkin korkean vuoren huipulle. Ehkä opimme myös arvostamaan enemmän monia aiemmin itsestään selvinä pitämiämme asioita, kuten sitä, että saamme nähdä toisemme ilman pikseleitä ja liikkua päivän aikana paikasta toiseen. Ehkä tämän jälkeen emme enää halua uppoutua omiin laitteisiimme silloin, kun meillä on mahdollisuus olla fyysisesti läsnä toisillemme.

Vielä koittaa aika, kun palaamme takaisin kouluun. Nyt meidän on kuitenkin pidettävä turvaväliä.

Tsemppiä kaikille oppilaille, huoltajille ja työkavereille!

P.S. Terveisiä kaikille karvaisille apuopettajille, kuten Miukulle ja Maukulle. Lemmikit, teette tärkeää työtä, kun pidätte seuraa ahkerille opiskelijoille ja muistutatte, että välillä on hyvä koulutehtävien sijaan keskittyä silittämiseen ja rapsuttamiseen. Muistakaa kuitenkin, ettei läksyjä saa syödä. Oppilaan mikrofonin kautta välittyvät “miau” ja “vuh” piristävät kummasti myös opettajan päivää.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s